ÄLÄ ALIARVIOI IDEAASI

Saisiko olla kylmää tuorepuuroa viidentoista asteen pakkasessa?

Viisi lukiolaispoikaa seisoo Kampin kauppakeskuksen edessä joulukuun kirpeässä säässä. Pöydällä on tuorepuuroa, ilmassa ensimmäisen myyntikeikan jännitystä ja ympärillä ohikulkijoita, joita ei näytä kiinnostavan.

Tilanne tuntuu erikoiselta. Ajatus siitä, että kukaan ostaisi kylmää tuorepuuroa vielä kylmemmässä säässä, tuntuu puolestaan absurdilta.

Kalle Koivu

Kalle Koivu

Puuroboi

 

KIPINÄ PUUROON 

Kalle Koivu käy Etelä-Tapiolan lukiota ja on tänä keväänä valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin. Samalla hän toimii Puuroboi-yrityksen toimitusjohtajana. Yrityksen nettisivuilla hymyilee Koivun lisäksi talousjohtaja Klaus Syrjä ja markkinointijohtaja Joel Pitkänen.

Vuoden 2016 syksyllä Kalle Koivu osallistui lukiossaan järjestettyyn NY Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan, jonka ideana oli perustaa yritys ja pyörittää sitä vuoden ajan. Koivu tutustui kurssilla neljään poikaan, ja he alkoivat yhdessä kaavailla yritystä.

Tuorepuuro oli kaukana alkuperäisestä ideasta.

Poikien tarkoituksena oli toteuttaa mobiiliapplikaatio. Odotukset karkasivat luvattoman nopeasti hyvin korkealle. He jalostivat applikaatioideaa kolme viikkoa. Kun suunnitelmat oli kanavoitu ajatuksista paperille, viisikko kävi alan ammattilaisten pakeilla.

Idea ammuttiin alas.

Suunnitelma oli epärealistinen ja riskit applikaation toteuttamisessa liian suuret. Kukaan pojista ei ollut aiemmin tehnyt mitään vastaavan kaltaista, eikä kukaan heistä osannut edes koodata.

Tilannetta seurasi automaattisesti pettymys, innostuksen rapistuminen ja uusi haaste. Oli keksittävä jotain muuta. Kieltävä vastaus ensimmäiseen ideaan söi poikien motivaatiota, eivätkä muut ideat tuntuneet ottavan tuulta siipien alle.

Lopulta kipinä tuorepuuroon syttyi toisen lukioprojektin myötä. Projektissa täytyi löytää mahdollisimman ekologinen tuote, ja juuri trendiruoaksi hivuttautunut tuorepuuro oli vienyt voittosijan.

Etelä-Tapiolan lukiossa oltiin eletty puoli vuotta tuorepuuroteeman hengessä. Lisäksi kansallisilmiöksi ampaissut Suomi100-tunnelma auttoi poikia näkemään puuron potentiaalisena yritysideana.

Suomen tuote, puuro. Sehän se oli.

Hetken aikaa ideaa palloteltuaan lukiolaiset päättivät laittaa testipuurot tulille. Kaupasta tarttui mukaan sattumanvaraisia aineksia, sillä eihän heistä kukaan tiennyt tuorepuuroista sen syvemmin. Tuloksena oli seos, joka paitsi näytti kamalalta myös maistui pahalta.

Tuotekehittely jatkui, ja muutaman uusintakierroksen jälkeen pojilla oli käsissään toimiva kokonaisuus. Puuron ympärille rakennettiin nimi, logo ja purkki.

Puuroboi oli syntynyt.

INSPIROIDU IDEOISTA

Palataan poikien ensimmäisen myyntikeikan tapahtumapaikalle, Kamppiin. Puuropurkit odottivat ostajiaan. Pojat toivoivat, että saisivat edes osan niistä menemään. Jokaisen mielessä pyöri skeptisiä ajatuksia, kun potentiaaliset asiakkaat kulkivat määrätietoisesti myyntipöydän ohitse.

Kunnes joku pysähtyi. Ja toinen.

Epäilykset onnistumisesta vaihtuivat vilkkaasti innostukseen, kun tuorepuuro alkoi siirtyä poikien käsistä kiinnostuneille ohikulkijoille. Pojat huomasivat, että tuotehan myy. Asiakkaat halusivat kuunnella, kysellä ja tukea.

Lopputuloksena oli Puuroboin tarinan avaintekijä. Yhtäkkiä yrittäjillä oli pelkän idean sijaan käsissään jotakin konkreettista.

Kaikki lähtee ideasta, mutta mitään ei synny, jos idea aliarvioidaan. Puuroboin tarina olisi jäänyt kertomatta, jos uudelle idealle ei olisi annettu mahdollisuutta pieleen menneen applikaatiotapauksen jälkeen. Sen sijaan, että lukiolaiset olisivat heittäneet pyyhkeen kehään, he kuivasivat siihen kätensä ensimmäisten puuronvalmistusten jälkeen.

Tietenkin puhelinapplikaation kokema kolaus vaikutti aluksi yleiseen innostukseen. Ketään ei kummemmin kiinnostanut kehitellä puuroja. Ratkaisevaa oli kuitenkin sinnikäs asenne, jonka seurauksena Koivu ymmärsi, että todella erilaisista ideoista voi innostua.

PYSÄHTYMÄTÖN OPPIMYLLY

Tuorepuurobisnes lähti varsinaisesti käyntiin some-markkinoinnin avulla. Pojat mainostivat Facebookissa ja Instagramissa sekä pistivät pystyyn omat nettisivut, jotka avasivat yrityksen tarinaa. Myös kaverit ja kaverin kaverit siivittivät viestiä eteenpäin. Keväällä näkyvyyttä lisäsivät Nuori Yrittäjyys -ohjelmaan kuuluvat kilpailut ja tapahtumat.

Tiimin läheinen yhteishenki takasi sen, että työnteko oli hauskaa. Kevään 2017 aikana kaksi jäsentä jättäytyi pois, mutta jäljelle jääneet Koivu, Syrjä ja Pitkänen jatkoivat hommia. Yhdessä oli kiva tehdä, ja on yhä.

Yrittäjyys on oppimylly. Koivu ei edes tiedä, mistä kaikesta hän tulee vielä oppimaan. Tähän mennessä hän on astunut useasti tietämyksensä harmaille alueille ja tehnyt asioita, joita hän ei olisi uskonut joutuvansa tekemään. Hän on tehnyt asioita, joihin ei olisi uskonut pystyvänsä.

Ensimmäiset myyntipuhelut, tankeita. Asiakkaiden kanssa keskusteleminen messuilla, outoa.

Epämukavuusalueet on tehty elettäviksi. Tee, niin opit. Puhu ja kuuntele, niin kehityt.

Nykyään myyntipuhelut ja tapahtumissa pyöriminen tuntuvat luonnolliselta. Koivu on oppinut neuvottelemaan ja kilpailuttamaan. Hän tietää nyt, miten logistiikka ja käytännönjärjestelyt hoidetaan tilauksen tullessa. Hän osaa toimia johdonmukaisesti yhtenäisen vision nimissä ja kehittää realistisia tavoitteita niin, ettei hukkaa omaa aikaansa.

UNELMIEN PERÄSSÄ

Realismin ja unelmoinnin tasapainon löytäminen on ollut työmaa Koivulle ja hänen yrittäjäkavereilleen. Ajatukset lipsuivat useaan otteeseen yrittäjyyden romantisointiin.

Haaveet juoksivat kilometrejä todellisuuden edellä. Mobiiliapplikaatiota kehitellessä Koivun toiveet kohosivat luokattoman korkealle tilanteeseen nähden. Tuorepuuronkin kanssa suunnitelmat karkasivat huomaamatta mahdollisuuksien edelle. Vuosi sitten kolmikko ajatteli olevansa tällä hetkellä pidemmällä kuin ovat.

Koivu tietää nyt, että yksi yrittäjän tärkeimmistä ominaisuuksista on suunnitelmallisuus. Laskelmointi auttaa suunnitelmien tekemisessä ja haaveiden pitämisessä tavoitettavalla tasolla. Lisäksi tarvitaan sinnikkyyttä. Ei pidä luovuttaa, vaikka todellisuus seuraisikin unelmien aikataulun vanavedessä. Unelmoidahan voi (ja pitääkin), ja sinnikkyydellä niitä unelmia tavoitellaan.

Puuroboin jatko on vielä vaakalaudalla, eikä kolmikko tiedä, tulevatko he jatkamaan yrittäjyyttä tällä idealla. Tiimi ei halua edetä isolla vaiheella, kun edessä on ylioppilaskirjoitukset ja armeija.

Koivu haluaa lisäksi keskittyä miettimään, minkä idean ympärille tahtoo voimavaransa keskittää. Jatkossa hän aikookin tarkastella ideoita avoimemmin ja ennakkoluulottomammin. Visio puurosta on kantanut pitkälle, mutta myös uusille ideoille on annettava saumaa.

Vaikka tuorepuurobisneksen tulevaisuus on vielä mietinnässä, se ei silti estä poikia unelmoimasta.

Puuroboin haaveet siintävät nimittäin kaupan hyllyssä. Pienet tuorepuuropurkit kaikkien saatavilla ja helposti nautittavissa. Puuro, joka yhdistää Suomen työtä ja suomalaista yrittäjyyttä. Nykyaikainen, puhdas ja kotimainen.

Puuro, tuo suomalaisten polttoaine.

Teksti: Essi Väyrynen
Kuvat: Kaisa Sojakka